#PatSec Himos Winter Trail ’24
”En mää täsä mitään hikee koitakka. Sitä vaan että pulkka liikkuu”
Viime vuonna osallistuttiin ensimmäisen kerran päivätapahtuman 13 kilometrille. Reitti, polut ja maisemat oli jo viime vuonna priimaa ja pulkkakin vaati reissun jälkeen liimaa – tälle vuodelle pitikin sitten lähteä tuplaamaan myös yöpolkujen puolelle 13+13km. Jälkikasvu ei ole antanut vieläkään anteeksi pulkasta, joten se jäi kotiin.
”Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Valtosta ja lämmintä paljua”
Kokoonpanomuutoksia koimme varmasti lähes yhtäpaljon, kun Jypin joukkue joulutauon jälkeen. Ovi kävi, yleensä ulospäin. Syitä ja syyllisiä on onneksi löydetty. Joukkueen nimimuutoskin oli lähellä, sillä jos Pat&Mat ilman Mattii on vaan Pat, niin mitä on #PatSec ilman @muru47.. no tietysti vaan #Sec. Ei nyt lähdetty kuitenkaan vaihtamaan hyväksi havaittua.
Perjantai Night-Challenge 13km
”Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa maalihin saakka. Kyl Vibe tulloo peräs, älä yhtää eppäile”
Kilpailukeskukseen saavuttiin kerrankin hyvissä ajoin Viben ja 7 kanssa, ehkä jopa liiankin. Pakkanen näytti n. -17 ja välittömästi autosta nousemisen jälkeen olisikin syväjäätyminen vienyt, ellei Hotellin aulaan olisi päässyt lämmittelemään.
Hotellilta siirtyminen lähtöalueelle suoritettiin lähes kärjen perässä ja lähtöviiva saavutettiinkin JO n.5min kärjelle jääneenä. Viivalla pohdittiin vielä yhdessä järjestäjien kanssa, oltiinko ajoissa, myöhässä vai sopivasti.
Tiimikuva ja matkaan.
”Juoksujärjestystä” olikin hierottu sitten syksyn Trailin; meidän Seve alias Suhonen laitettiin poluilla pitämään perää, sillä ainakaan allekirjoittaneen lukoton laiska nelikko kitkoilla ei kestäisi koko matkaa, jos tuon sähköjäniksen päästäisi hihnasta. Ei sillä onneksi tainnut olla lamppukaan päällä, joten taisi suht tyytyväisenä seurailla suurimman osan matkaa. Onneksi kuu valaisi Severinkin matkaa aina avoimella kuljettaessa.
Matkan aikana ”vau”-efektejä iskikin jatkuvalla syötöllä, lähes rumputulella. Kiinnostaisi tietää kaikkien niiden talkootuntien määrä, joilla reitti oli saatu tuohon kuosiin.
Matka sujui leppoisan reippaalla tahdilla, tahtiakin jouduttiin välillä hidastelemaan ettei vaan vahingossakaan jouduttaisi itse ohittamaan ketään. Meidän karavaania luonnollisesti joutui monikin ohittelemaan, pahoittelut siitä – loppua kohti toki alettiin siinä väistelemisessäkin olemaan jo aika hyviä ja 25km keskijoukon etenijät saattoivatkin saada hienoja esimerkkejä vitsilläsisään-ukemillaulos-väistöliikkeistä. Voisi luulla, että pelkkä penkalle väistö riittäisi, mutta tälläinen kahvakuula kun sinne väistää, niin ollaan aika syvällä.. Tyylillä toki sekin!
Reitin molemmilla huoltopisteillä nautittiin koko rahalla ja saattoi sitä eksyä taskuunkin mukillinen herkullisen jäisiä suolakurkkuja..
Reitin vaarallisin ja onneksi myös viimeinen alamäki selvitettiin tyylillä ja hengissä. Olin kehunut koko matkan olevani 50m loppukirikunnossa, mutta taisi joku nähdä juoksuaskeleita sadankin metrin matkan.
Maaliviivan ylityksen jälkeen pienet huollot ja saunat kotona ja unta palloon aamun uudelle kierrokselle.
Lauantai Challenge 13km
”Mennään tuon mäen yli että heilahtaa”
Rosteriin vaihdettiin Seven tilalle tuoreilla jaloilla Toby.
Pelipaikoille saavuin 9:45. Järjestäjät jo hoputtivat kohti lähtöaluetta, mutta 66% tiimistä puuttui. Tarkastussoitto ja vahvistus muilta, että tulossa ollaan! Kaukana eivät enää olleet, mutta pakollinen stoppi paikallisen A-kaupan pihassa kuitenkin oli tehty.
Muutamaa minuuttia ennen lähtölaukausta aloitettiin siirtyminen Hotellilta kohti lähtöä. Saapuessamme jälleen starttiviivalle olivat muut kilpailijat jo kaikonneet. Ilmeistä päätellen meidät edellisillasta muistettiin ja tiimikuvakin saatiin järjestäjien suurella avustuksella! Yhtiömme nostaa karvahattua, sillä aiemmin ei kuvaajan ole tarvinnut edessämme kontata ja möyriä – olemme tehneet sen yleensä itse.
Matkaa painettiin lähes samassa tahdissa, kun yöllisellä juoksulla. Edelleen reitti pystyi maisemillaan luomaan näitä ”vau”-efektejä, sillä yöllä osa järjestäjien luomuksista jäi näkemättä allekirjoittaneen keskittyessä pikku tuikun kanssa pysymään kaistalla.
Kauimmaisella Sammalsuon lenkillä pohdimme jo, onko oma kunto noususuhdanteessa sekä muiden laskusuhdanteessa vai ollaanko eksytty. Kukaan ei ollut vielä meitä ohittanut. Tähänkin saimme myöhemmin valaistusta, että olisi todella huolestuttavaa jos olisi, sillä seuraavat tuonne lenkille suuntaavat lähtivät perään useamman tunnin päästä..
Paljakan lenkin lähestyessä Olli Halosen Savon preeriat soimaan loppumatkaksi ja kyllähän se on juuri niin, kun Olli laulaa: ”Ku täällä mikään ei muutu milloinkaan, mitä sitä taivasta muuttamaan”.
Maaliin päästiin jälleen loppukirin saattelemana, noin pari minuuttia yöllistä hitaampina. Kuitenkin molemmilla rykäisyillä alitettiin viimevuoden kolmen tunnin aika!
Maalissa vielä oman sponsorin @ylaporkkalantila lämmintä mehua!
Jälkipelit vietimme jälleen omakustanteisesti Isojärven jylhissä maisemissa ja 50 asteen paljussa. Jää vielä siis edelleen järjestäjien tarjoamat tulevaisuuteen.
PatSec kiittää jälleen ja vartiomiehet sekä portinhaltijat lähtee punomaan uusia suunnitelmia. Seuraavaksi Adventure ja Trailikin jo häämöttää syksyllä! Tasaisen vauhdin taulukolla Trailissakin saattaa kaksikymmentäkuusi (tuntia?) ylittyä.
@jokilaaksonmerkinta
@ylaporkkalantila
-uho
