Nauti Reima Mäkirannan lupsakka matkakertomus Himos Extremeltä! – Himos Winter Trail

Nauti Reima Mäkirannan lupsakka matkakertomus Himos Extremeltä!

Ennakkoon oli Tampere Trail Runningin foorumeilla kova pöhinä tästä ensimmäisestä Himoksen polkukisan talviversiosta ja vaikutti, että täältä olisi lähdössä isompikin revohka kiertämään polkuja ja viettämään iltaa. Loppujen lopuksi vain minä ja Katja taisimme täkäläisistä rohjeta kisaan mukaan.

Tarjolla oli matkoja 7, 14 ja 25km päivällä sekä 7 ja 12km illemmalla lamppuversiona. Ilmoittautumishetkellä polut olivat hyvässä iskussa ja minäkin ilmoittauduin reteesti 25km extreme-sarjaan. Heti tämän jälkeen tulikin ”pienet” lumisateet ja pakkaset. Polut käsittääkseni oli lapioitu auki viimeisellä viikolla ja niitä oli tampattu yötä myöten. Vähän alkoi jännittää, että kuinkahan rankkaa kahlaamista onkaan tulossa.

Tällaiseen kisaan lähdetään luonnollisesti eväät edellä! Laskeskelin, että jos oikein on rankkaa ja hidasta, niin pakkasin mukaan varoiksi 7h edestä geeliä ja muuta herkkua. Ja lisäksi pääsee käymään 4 kertaa huoltopisteellä. Tosin lähtöaamuna tajusin, etteihän siellä ole maalikaan auki kuin 6h 🤔

Kisapaikalla oli pientä pyörimistä, että missäs on kisatoimisto. Löytyihän ravintolan eteisestä se pöytä mistä sain numerolapun, kartan ja muuta sälää. Pukeutumistilana oli saman ravintolan ravintolasali! Olisihan toki sinne hotellin saunallekin voinut mennä jos olisi halunnut, mutta tuossa suurin osa näytti virittelevän varusteitaan. Pakkasta oli 12 astetta ja ilmassa pientä optimointia, että monetko trikoot ja tarviiko tuulenpitävää jne.

Lähtöpaikalle käveltiin epämääräisessä jonomuodostelmassa. Startissa sai jättää muovipussiin untsikan tms. lämmittelyvaatteita kuljetettavaksi maaliin. Vaihdettiin Katjan kanssa tsempit ja kisa alkoi. Startti tieltä alamäkeen ja kohta oltiinkin yhden lenkkeilijän levyisellä polulla. Alkukiri oli aavistuksen lyhyt ja polulla alkoi samantien ohittelu ja ladun pyytäminen. Siitä se sitten hiljalleen tasoittui ja jono venyi. Aurinkoisessa pakkaskelissä noustiin jonossa laskettelurinteen vierustaa ylöspäin. Jossain vaiheessa oli taakseni hiipinyt kaveri go-pron kanssa. Heti kohta kisan jälkeen räjäytin internetin, kun tyylipuhdas täsmäiskuni ensimmäisen huoltopisteen suklaakipolle (”kuin telkkä pönttöön”) oli jaettu youtubessa 🤤

https://www.youtube.com/watch?v=qUBiQerCLDE&t=0m59s

Kandee katsoa pätkä alusta saakka, Siitä saa hyvin kiinni kisan tunnelmasta ja olosuhteista! Kiitos taltioinnista ”Blister brothers” !!

Siitä kisa hiljalleen eteni. Vähän ensimmäisen huollon jälkeen minut sai kiinni Leea, joka oli myös mukana järjestävässä organisaatiossa. Hänen kanssa hölkättiin tunti peräkanaa ja turistiin mukavia. Kertoili viime hetken rankoista reittitalkoista ja aikaisemmista yhteislenkeistä. Lopulta tultiin toisen kerran suklaakipolle. Lisäksi tankkasin toiseen ruttupulloon lämmintä vettä. Koska pysähdykseni oli lähes yhtä nopea kuin ensimmäinenkin jouduin jatkamaan matkaa yksin. Ensimmäisestä kierroksesta oli jäljellä enää lähes 100m pudottelu nopeeta ja leveätä polkua takaisin alas starttipaikalle. Ihan parasta!

Aikaa oli kulunut aika tarkkaan 2 tuntia. Vähän mietein, että olisko tämä tässä ja höntsäisi vaan maaliin. Kuulemma matkaa olisi saanut vaihtaa ns. lennosta. Ei nyt sentään, kyllä tämä hoidetaan loppuun. Ja eikun uudestaan ylämäkeen. Toisen kierroksen jouduinkin hölkkäämään yksistään. Aurinko laski alemmaksi ja metsä hiljalleen hämärtyi. Jossain vaiheessa kellosta ei nähnyt ilman taustavaloa yhtään mitään mutta polku erottui hyvin. Energia imeytyi hyvin ja potkua tuntui riittävän. Muutenkin oli maailma mallillaan.

Vaatetus onnistui hyvin. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Mutta pakkasesta oli sellainen riesa, että juomapulloista jäätyivät suukappaleet. Arvasin ongelman etukäteen enkä ottanut juomareppuun nestettä tälle retkelle. Mieluummin pari ruttupulloa kainaloon, joita on helpompi sulatella. Huoltopisteestä lisää lämmintä vettä toiseen pulloon, joka riitti hyvin seuraavaan huoltoon saakka.

Kolmannen huollon jälkeen ihmettelin, kun oikea etureisi alkoi tuntua kylmältä. Varmaan johtuu siitä, että samalla lonkalla oli takin helmassa numerolappu joka… oli jotenkin muuttunut ihan koppuraksi. Varmaan johtuu pakkasesta ja hankaa nyt sitten jalkaan. Asia ratkaistu ja jalkaa toisen eteen. Se terävämpi kynä siellä penaalissa olisi ehkä arvannut, että juuri tankattu lämmin vesi ei välttämättä ole kokonaisuudessaan käytettävissä 20min kuluttua kun sitä tarvitsisi. Ja sama terävämpi kynä olisi ehkä sitten neljännellä kerralla tankannut lisäveden siihen toiseen pulloon – eikä siihen samaan vuotavaan pulloon 🙈

Polku oli aaistuksen kapea tälläiselle XL-kokoiselle. Lunta oli noin polveen asti ja kapean rännin pohjalla oli monesti vain n. kahden kengän levyinen ura. Sekin pääsääntöisesti vähän pehmeä. Huoltopisteen takana mentiin Paljakan vedenjakajan alueella. Siellä oli suopätkiä, joissa tasaisella pystyi juoksemaa pitempään yhteen putkeen. Muuten oli mukavaa, mutta hiljalleen alkoi kapean rännin johdosta erityisesti lonkan loitontajissa tuntua kaikenlaisia jänniä kipuja. Kaippa ne siitä paranevat.

Neljännessä huollossa pyysin järjestäjiä kaivamaan repusta otsalampun. Tämä sitten keikkui loppumatkan kaulalla varoiksi, mutta käyttää ei tarvinnut. Huollosta lasketeltiin alamäki toisen kerran takaisin läntöpisteelle. Toinen kierros oli vain 3min hitaampi kuin ensimmäinen – vauhdinjako onnistui aika hyvin. Tästä vielä loppuhölkkä kvl-väyliä ja järven jäätä pitkin maalialueelle.

Jalka nousi hyvin loppuun asti. Järvenjäällä kuulin kun tapahtuman kuuluttaja hehkutti ”kevyen näköisesti” ”nähdään kohta numero” ja muuta asiaa kuuluvaa. Nousin rantapenkkaa ylös ja kuuluttaja tuli jonkin matkaa vastaan kyselemään kuulumisia. Patisti vielä loppukiriinkin. Maalissa kyseli reitistä ja tulevista kisoista – niinkuin olisin isompikin stara ollut. Lopulta haastattelu oli ohi ja pääsin lähtemään sisälle mehulle. Siinä vasta huomasin, ettei siinä pihalla ollut ketään muita kuin minä, valokuvaaja ja tämä innokas kuuluttaja 😎

Matkaa siis 25km ja aikaa kului 4:24:31 ja sijoitus melkeinkin viimeinen. Kiva kisa oli kaikinpuolin. Luonto yritti häiritä järjestäjiä parhaansa mukaan, mutta hienosti oli polut talkoiltu kuntoon. Keli oli kisapäivänä upea ja kaikilla kiva fiilis. Selkeesti jatkoon!

Tuolla kisan sivut, jossa lisää videomatksua:
http://winter.himostrail.fi/

Kiitos kuvasta reitiltä: Antti Hakonen